Mies konttasi pitkin peltistä ilmastointikanavaa imurin varsi kädessään ja imuri perässään. Kenties hän kulki pienen poikansa perässä, joka oli lähtenyt hetki sitten. Miehen vaimo ja heidän tyttärensä olivat jääneet asuntoon. "Pidä kiirettä.."
Ne olivat tulleet ja vallanneet talon talolta. Epidemian syytä ei tiedetty. Ihmiset vain muuttuivat niiksi... Hiukset ohenivat ja tippuivat päästä. Iho muuntui mustanharmaaksi, sammakon tai käärmeen ihoa muistuttavaksi, joka oli osittain limainen. Hampaat tippuivat hiusten lailla joiltakin yksilöiltä. Kaikilla ne kuitenkin muuttuivat mustiksi kuin olisivat syöneet hiiliä.
Olin tietoinen hälytyksestä ja radiossa pauhaavista varoituksista. Ilmeisesti olin juuri lähdössä kodistani, kun ne tulivat laumana ovesta sisälle vallaten olo- ja makuuhuoneeni. Lima norui niiden avonaisten huulten välissä. Ne tuntuivat haistelevan ilmaa suunsa kautta. Heillä ei ollut enää vaatteita. Kaikki se ihmismäisyys, joka heissä joskus oli ollut, oli poissa. Ne kokoontuivat yhdeksi läjäksi nauttimaan lihoistaan. Yritin olla niin hiljaa kuin suinkin. En tahtonut heidän huomaavan minua. Ei nyt.
Ostoskeskukseen oli tehty turva-alue, jota ympäröi jonkinlainen sinertävä kupla. Se piti nuo zombiet poissa. Ne saivat rellestää kaupungissaan niin paljon kuin tahtoivat. Ja niin kauan kuin pystyivät. Aika kului...
Ilmoituksen mukaan epidemia oli ohitse. Kerroin alueesta vastanneelle miehelle lähteväni mieheni kanssa takaisin kotiin. Mies hymyili omituisesti. "Ai niinkö..?" Nyökkäsin. Otin pussini ja kassini mukaan. Lähdin.
Kotonani sain huokaista vihdoin helpotuksesta. Mitä ikinä se olikaan ollut ja mistä se oli tullut niin se oli nyt lopullisesti poissa. Eteisestä kuului ääniä...
Ovensuusta kurkisti harmaanmusta limanahkainen zombie, joka haisteli avoinaisella suullaan ilmaa. Sen suu oli täynnä pikimustia hampaita.
Yksikään zombie ei syönyt ihmislihaa. Ne halusivat vain yhtyä meihin. Herätessäni ymmärsin hampaiden merkityksen; mitä mustemmat sitä kiimaisempi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti