Istuin olohuoneessa. Ulko-ovi kävi ja sisään asteli kolme miestä. He näyttivät kaksi metrisiltä variksenpelättimiltä risaisissa pitkissä mustissa takeissaan. Heillä oli mustat housut, mustat kynsikkäät ja mustat silinterihatut. Pitkien sotkuisten mustien hiusten joukossa oli olkia. Niitä pursusi takin altakin. Heidän kasvonsa olivat hämärän peitossa. He puhuivat kieltä, josta en saanut sanaakaan selvää. Heissä oli jotain luonnotonta pituutensa lisäksi. He olivat ihmisiä, mutta eivät kuitenkaan. Kuin korppeja.
He olivat menneet ulos ja yrittivät kiivetä katolle. Ei tikkaita pitkin vaan köyden avulla. Yksi heitti sitä katolle ja toinen yritti ottaa kiinni. En ymmärtänyt, miksi kaikki piti tehdä niin vaikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti