Portaita alas pimeään huoneeseen. Ihmisiä, heidän puheensa, lasien kilinät. Hämärässä aavemaisesti hohtava valkea lakana oli ripustettu seinälle. Lukikohan siinä Tervemenoa vai Tervetuloa? Serpentiiniä ja ilmapalloja. Musiikkia, hypnoottinen peilipallo DJn pöydän vieressä. Luulin kekkereiden olevan minulle, koska olin juuri palannut takaisin pitkältä matkalta. Ne olivatkin jollekin toiselle tytölle, joka oli lähdössä jonnekin. Onneksi en ehtinyt kiittää ketään. Viimeiset valot sammutettiin, sillä hän oli tulossa. Seisoin etumaisten joukossa valmiina kiljumaan Yllätystä. Joku tökki selkääni sormellaan. Erotin vain sanat "Grilli... siirrä... vetoketju..". En ymmärtänyt ennen kuin eräs poika meni edessäni olevan grillin luo siirtelemään maailman herkullisimman näköisiä kanan rintapaloja lautaselle.
Vetoketjusta ei ole hajuakaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti