Cinnamoncone Icecream

Paksu lumikerros peitti maisemaa. Paksuihin turkiksiin sonnustautunut teini-ikäinen tyttö kaivoi lapiollaan kuoppia jäiseen maahan porkkanoita varten. Jokaisen pienen kuopan päälle hän asetti metallisen pyöreän kannen, joka suojelisi kylvöä. Iso, valkoinen kissa seurasi tytön toimia iglumaisen asunnon vierestä. Kun hommat oli hoidettu tyttö suoristi selkänsä ja huokaisi syvään.

” Meidän on aika lähteä. Ne ovat kohta täällä. Ne tulevat pian.”

Tyttö nosti ruskeanahkaisen reppunsa toiselle olalleen ja läksi kissansa kanssa kulkemaan kohti teräväkärkisiä jääpatsaita. Kauempana näkyi kangastuksen omaisena seisova tumma hahmo.

Mustapunainen tausta liikkui aaltojen lailla. Nuori mies, jolla oli piikikkäät mustat hiukset katsoi päättäväisesti jonnekin kauas. Hänellä oli punainen nuttu ja oikealla olallaan paksuin köysin kiinni sidottu turkis.

Sama mustapunainen värimeri liikkui taustalla, kun Horus-päinen olento maalasi symboleita pitkään teräväkärkiseen seipääseen. Viimeinen olisi tarvinnut enää vain yhden vedon, mutta sille ei ollut aikaa.

Keltainen susi laukkasi hulluus silmissään ja kita avoinna kohti, mustapunaisen värin velloessa taustalla.

Aikaa oli kulunut. Ainakin viisitoista jaksoa ellei enemmän. Tyttö, kissa ja mies jakoivat saman keittiön. Mies istui hieman kauempana puuhastellen omiansa, tyttö nosteli hellan äärellä kupistansa höyryävän kuumia nuudeleita kissan katsellessa vierestä. Tuo valkoinen, pörröinen olento aukaisi suunsa ja alkoi puhua.

Ihmissusia ja puhuvia kissoja. Niistä on minun animeni tehty. Herätessäni en ollut enää varma nimestä oliko se 'Animecone' vai 'Cinnamoncone'. Päädyin jälkimmäiseen sillä se palasi yhä useammin mieleeni.

Firework

Astuin ovesta ulos parvekkeelle viileään yöilmaan. Kourallinen ihmisiä istui valkoisen pöydän ympärillä juttelemassa ja juomassa kahvia, olutta ja cocktaileja. Jossakin takanani oli kai muitakin äänistä päätellen. Lähimmän punatiilisen kerrostalon takaa kuului paukahdus, yksi tai useampi, ja pian taivaalle ilmestyi kullankeltainen valo.

"Ilotulituksia!" joku huudahti.
Hymyilin ja jäin tuijottamaan laajenevaa kullanhohdetta. Se oli niin kaunista katseltavaa... Ja se hohde laajeni laajenemistaan. Pilvet taivaalla saivat punamustan sävyn ja hohteen ympärille kasvoi suureneva pilvimassa, joka kurottui yhä ylemmäs. Hohde muuttui yhä kirkkaammaksi ja suuremmaksi. Osa ihmisistä nousi nopeasti ylös kaataen samalla tuolinsa ja pöytänsä. Huutoa, itkua, kirkumista, juoksemista, tönimistä ja tuuppimista. Kaikki äänet sekoittuivat toisiinsa. En pystynyt liikahtamaan. Katsahdin läheiseen pöytään, jossa osa seurueesta istui edelleen. Yksi miehistä, tummahiuksinen nuorukainen, ehti vain käännähtää katsomaan taivaalle noussutta tulipalloa ja nostaa toisen kädestään puolittain eteensä. Se oli viimeinen asia mitä näin ennen kuin suljin silmäni. Valo poltti ja siitä lähtevä ääni humisi korvissa kuin tuuli. Tunsin sen paineen kasvoillani.

Sitten tuli hiljaisuus. Pimeys.

Avasin silmäni hitaasti. Hetken tottutelun jälkeen huomasin olevani pimeässä keittiössä. Edessäni oli raskaasti hengittävä mies, joka oli pukeutunut pelkkiin alushousuihin. Luulin häntä ensin isäkseni, mutta sitten huomasin hänen päätään peittävän mustan maskin – sellaisen jota pankkiryöstäjät ja muut varkaat käyttävät. En ollut varma oliko mies huomannut minua. Ainakin hän katsoi suoraan minuun silmät kiiluen. Samassa mies lähti juoksemaan jalat nopeasti viuhuen allaan kuin piirroshahmolla edeten hitaasti vain sentin kerrallaan. Säikähdin, sillä tuo ei ollut normaalia. Mikään tästä ei ollut normaalia. Hypähdin taaksepäin keittiötason päälle ja samalla muistin näkeväni unta. Kaikki oli mahdollista. Hyppäsin tasolta toiselle yrittäen saada miehen kiinni. Kaikki oli mahdollista, jopa tuon demonin saaminen kiinni. Vaan mies tuntui katoavan ilmaan samalla, kun otteeni uneen heikentyi.



Muutamien öiden takainen uneni, joka on jo toinen lajiansa missä en herännyt kesken paniikin ja kauhun. Kuten yleensä.