Aamuyön sarastuksessa kuljin paljain jaloin kohti mummoni taloa. Olin jonkun kanssa ja hän kulki edelläni. Kylmyys kangisti ruumiini ja sora tarttui jalkapohjiin. Olin täysin alaston. Tahdoin lainata mummoltani vaatteita, jotta pääsisin kotiin ilman tuijottavia katseita. Kanssamatkustajani pysähtyi puisen portin kohdalle ja osoitti eteenpäin katsoen minua. Jatkoin matkaani ja toivoin mummoni olevan jo hereillä.
Värjöttelin koivun vierellä. Mummoni oli jo herännyt. Olin juuri lähtemässä kohti ovea, kun kuulin tieltä lähestyvän auton ääntä. Kiipesin pikaisesti koivun lehdettömien oksien suojaan. Punainen lava-auto pysähtyi pihalle. Se oli se suvun hulluin mies, joka kiusasi kaikkia pieniä tyttöjä riettaisuuksilla. Hän oli nähnyt minut. Kiipesin ylemmäs.
Siitä syntyi outoa hässäkkää, sillä mummoni oli juuri tullut ulos nähdessään lähestyneen auton. Hän jutteli hetken miehen kanssa. Hetken kuluttua tuo mies tuli puun alle huutelemaan rivoja riisuen samalla vaatteensa kokonaan. Olin peloissani ja yritin kiivetä yhä ylemmäs etsien turvaa puun oksista. Huusin ja kiljuin. Miehen eläimellinen kiihko raivosi hänen silmissään, hiuksissaan, parrassaan, karvaisessa rintakehässään ja käsissä, jotka haroivat ilmaa ympärillään. Hänen rintakehänsä haukkoi ilmaa niin ettei sitä tuntunut riittävän enää minulle. Minua pyörrytti. Hänen kalunsa oli kuin iso sapeli, jolla hän tahtoi halkaista minut kahtia, repiä, raadella ja syödä lihani, juoda vereni. Hänen kaikki lihaksensa ponnistelivat kaikella voimallaan, jotta hän pääsisi kiipeämään luokseni. Onneksi hän ei osannut kiivetä pätkääkään...
Onneksi häntä ei ole olemassa. Onneksi hän ei koskaan oppinut kiipeämään puihin.
En tiedä tarkalleen, miksi olin alasti. Hatara muistikuva siitä, että vaatteeni repeytyivät metsässä kierrellessäni, koska olin muuttunut joksikin toiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti