Tyypilliseen mustaan papinkaapuun sonnustautunut musta mies oli saanut käteensä lihansyöjäbakteerin. Se teki tuhoa nopeasti ja jälki oli ilkeää. Kämmen näytti kuplivalta punaiselta mössöltä. Se kuitenkin parani yllättäen, mutta tapaus ei kuitenkaan jäänyt ainoaksi. Toinenkin mies oli saanut tuon tappavan taudin. Tällä kertaa se oli nopeampi ja tuhoisampi. Mies istui valkoisen pöydän takana. Kyseessä oli jonkinlainen istunto. Kenties oikeudenkäynti, jossa mies toimi luultavasti lakimiehenä. Hänen vatsaansa sattui. Tauti söi hänen sisäelimiään.
Oli kulunut joitakin päiviä altistumisesta ja istunto jatkui. Mies ei kuitenkaan voinut paljastaa kuolemantautiaan, koska häntä olisi pelätty. Hän tahtoi olla siinä huoneessa, siinä tehtävässä loppuun asti jostain syystä. Huoneessa oli muitakin, mutta he kaikki olivat näkökenttäni rajamailla. Saatoin vain kuulla heidät. Kuvakulma vaihtui pöydän alle ja näin, kuinka hänen valkea kauluspaitansa kostui vatsan kohdalta lihasnesteistä, joka värjäytyi osin punaiseksi verestä. Hänen paitansa oli napitettu kiinni, mutta näin silti sen lävitse. Hänen ihonsa ja sisäelimensä olivat sotkeutuneet kaikki yhdeksi velliksi. Tuolloin huoneeseen astui tuo samainen kylän tunnettu saarnamies, jolla oli tutun kaapunsa lisäksi musta knalli. Hän käveli miehen luo ja kumartui tämän puoleen. Lakimies ojensi kätensä, jota peitti punainen kupliva lihaseos. Pappi kaivoi taskustaan pienen sinertävän lapun ja laittoi sen lähes kuolleen lakimiehen käteen. Siinä luki: HERRA PELASTAA.
Tämän jälkeen seurasi lyhyt omituinen episodi kerrostalon kattotasanteella, jossa lakimies retkotti selällään papin kyyristellessä hänen yläpuolellaan. Hämähäkki- ja Teräsmiestä muistuttava mies loikki läheisten kerrostalojen kattojen kautta apuun samaan aikaan, kun minä leijailin yhä korkeammalle kohti heräämistäni.
Valitettavasti Herra ei ehtinyt pelastaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti