Blood Ball kierähti täyteen vauhtiinsa. Kerrankin pukuni oli ollut hyvissä ajoin valmis! Tuntui ihanan stressittömältä ja kaikki näytti sujuvan kuin unelma. Ihmisiä riitti jonoksi asti.
Ulkona oli pimeää ja kurkeimme Heidin kanssa ikkunasta. Joku outo farkkusankari seisoi jonossa hyvin tukevassa humalassa. Kumpikaan meistä ei tuntenut häntä. Ajattelimme kuitenkin päästää hänet sisälle ja katsoa osaisiko hän käyttäytyä kunnolla.
Seisoin kynttilöiden valaisemassa salissa. Kaikki istuivat jo paikoillaan. Ilmapiiri täyttyi leppoisasta puheensorinasta ja naurusta. Toivotin kaikki tervetulleiksi ja selitin pukukilpailun äänestyssääntöjä. Samainen nuhjaantuneisiin farkkuihin pukeutunut mies hoippui puoleeni ja soperteli jotain Heidistä korvaani. Halusi kuulemma äänestää häntä. Mikäs siinä. Selitin mihin lappunsa laittaa.
Myöhemmin juttelin Heidin kanssa samaisessa salissa. Kauhukseni huomasin jättäneeni ensimmäisen kilpailun kaikki tavarat kotiini. En voisi mitenkään pitää sitä.. Mahasta kouraisi ja tuskanhiki yltyi. Pyysin Heidiä pitämään kilpailunsa ensin. Silti minulla ei olisi paljoa aikaa hakea tavaroita. Petrikään ei suostunut heittämään minua enkä kävelemäänkään lähtisi. En tiedä miksen voinut itse ajaa autolla. Olinko vain liian hermostunut ja jännittynyt? Sitten huomasin jättäneeni kaikki pukukilpailunkin palkinnot kotiini...
Ei! Ei! Eeeeeeiii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti