Olin nähnyt unta oudoista paikoista, unohtaen osan aamulla herätessäni. Olin unohtanut jotakin tärkeää ja se vaivasi minua. Ystäväni halusi auttaa minua. Hän suoristeli valkeita johtoja käsissään ja ojensi ne minulle. Ne muistuttivat pieniä kuulokkeita. Olivat kuulemma jotakin uutta teknologiaa, joka oli juuri tullut markkinoille. Laitoin ne korviini enkä tiennyt mitä odottaa. En muista tarkalleen, kuinka kaikki tapahtui. Näin hetken kirkasta valoa, kenties välähdyksiä unestani ja samassa hetkessä olin jo takaisin tuossa ystäväni huoneessa. Kuulokkeet olivat napanneet uneni suoraan alitajunnastani, jossa se oli vielä hyvässä tallessa. Katselimme untani pienestä telkkarin ruudusta:
Kävelin hämärässä luolassa, joka oli täynnä kummallisia rakennelmia tehtynä kivistä ja luista. Kumarruin kurkistamaan muutaman kivenlohkareen muodostamaan onkaloon. Siellä oli jokin värikäs vaateriekale tai naamari. Olin polvillani ja yritin mahtua hieman syvemmälle tuohon ahtaaseen onkaloon nähdäkseni, mikä tuo värikäs juttu oli. Sen takana oli lisää kiviä, jotka tuntuivat muuttavansa muotoaan sitä mukaa mitä edemmäs pääsin kurkistamaan...
Pelkäsin tuota kohtaa unessani aivan kamalasti ja tuskin pystyin katsomaan, mitä näkisin. Muistan siellä olleen ihmisen kallon tai jotakin vielä pahempaa, joka oli kuollutta ja silti elävää. Ystäväni halusi nähdä uneni loppuun:
... Peruutin pikaisesti pois tuosta pienestä onkalosta jatkaen kulkuani kohti lievästi kaartuville portaille, jotka veivät pienelle mökille. Portaat näyttivät kauempaa dinosauruksen selkärangasta kootulta, mutta lähemmäksi päästyäni huomasinkin niiden olevan tehty ihmisen luista. Nousin portaita pitkin tasanteelle ja käännyin katsomaan luolaa vielä kerran. Sääri- ja reisiluita, jokunen kai käsistäkin otettu, kaikki kauniisti kaareutuen yhdeksi kokonaisuudeksi. Päällimmäisinä, kuin tuon kuvitteellisen dinosauruksen selkänikamina, olivat ihmisen lantioluut...
Muistaakseni olin lukenut paikallislehdestä juttua ko. luolasta, jota arkeologit olivat käyneet tonkimassa ja mystisesti jättäneet kaivauksensa kesken. En tiennyt, kuinka olin luolaan joutunut, missä se sijaitsi eikä minulla näyttänyt olevan mitään tietoa poispääsystäkään. Paikka näytti hylätyltä, mutta en kuitenkaan panikoinut, vaikka tiesin siellä asuvan jonkun tuona hetkenä.
