Ankh'sena

Naapurissa asui vanha mies koiransa kanssa. Päätimme hakea sieltä suojaa. Minut tuli suojata käärein, joita vanhempi mies jo pyöritteli päälleni. Balsamointiainetta roiskui silmääni ja kipaisin huuhtelemaan sitä pois. Avatessani kosteudesta turpean vessanoven, parvi pikkuruisia sudenkorentoja muistuttavia hyönteisiä pyöri pesualtaan yläpuolella lehahtaen ilmavirrasta säikähtäneinä karkuun. Osa niistä lensi päälleni yrittäen tunkeutua kääreideni alle. Nähtyäni hyönteiset lähempää huomasin niiden olevan pieniä, violetti-mustia kovakuoriaisen ja kärpäsen risteytyksestä syntyneitä hyönteisiä, joita viimeksi oli ollut muinaisen Egyptin aikana.

Makasin kivisessä arkussani meren rannalla. Balsamointini jatkui ja käteni ristittiin rinnalleni kuin muinaisilla faaraoilla.

- Muistakaa suunnata Soihtu Pohjantähteen ja Hiekka, Myrsky ja Meri muihin ilmansuuntiin.

Minun tuli olla täysin varma asiasta, sillä muuten koko homma epäonnistuisi.

- Milloinkas me herätetään sinut? äitini kysyi.

- Ennen lokakuuta, sillä silloin on ne naamiaisjuhlat.

- Mutta tuleehan ne karnevaalitkin ennen sitä.

- Ainiin. No, jos sitten ennen maaliskuuta?

- Kuun vaihtumiseen on enää muutama tunti.

- No, herättäkää sitten ennen huhtikuuta.

Balsamoinnin lopuksi vain silmäni jätettiin näkyviin. Raskas kivinen, musta arkunkansi laskettiin päälleni. Tuijotin pimeyttä. Arkkuni oli niin ahdas etten pystynyt edes liikuttamaan käsiäni. Hengittäminen tuntui jo nyt raskaalta. Kuinka kauan jaksaisin tätä pimeyttä? Kuinka kauan menisi ennen kuin tukehtuisin? Entä, jos koko homma epäonnistuisi ja joutuisin olemaan yksin loputtomiin asti?

' Rauhoitu. Olen täällä.'

Kuulin äänen kuiskauksena. Ainakin he olivat onnistuneet sijoittamaan Myrskyn oikein. Pian kaksi muutakin liittyi joukkoomme kuiskien. Verkostomme oli yhdistynyt onnistuneesti.

Aika kului. Heräsin kirkkauteen, kun kansi liu'utettiin pois paikoiltaan. Pudotin kääreet päältäni ja etsin toiset. Kuinka samoilta näytimmekään ja kuinka kauniita meistä olikaan tullut rituaalin ansiosta. Neljäs meistä oli vielä kateissa ja etsimme häntä läheisestä autiotalosta. Puhuttiin, että merestä oli löydetty jokin tunnistamaton esine, joka oli osittain hiekan peittämä. Kenties arkku. Se oli se, jota etsimme. Neljäs meistä olisi yhä siellä. Pelastaisimme hänet.

Seurasin sähköjohtoa jatkopaloineen arkulle. Aikaa oli kulunut useampi vuosi. Tuli, ilma, maa ja vesi; me olimme neljä elementtiä ja minä olin tiennäyttäjä, Soihtu. Me olimme yhtä ja me olimme minä. Elementeille ja meille oli oma muinais-egyptiläinen nimensä.