The Cottage in the Woods

Metsän laidalla oli pieni, nuhjuinen kesämökki, jossa asui vanha mies. Hän kertoi mieluusti elämästään tarinoita ja jakoi filosofisia viisauksiaan luokseen poikkeaville. Olin käynyt hänen luonaan monesti aikaisemmin, mutta oli tullut aika, jolloin en enää ollut harmikseni ehtinyt.

Seisoin jälleen tuon metsän laidalla katsellen neulasten ja sammalien peittelemää kesämökin kattoa. Paikka näytti surullisen yksinäiseltä ja hylätyltä. Pieni terassi oli kuivuneiden lehtien ja valkeiden maalihippusten koristama. Sen sijaan, että olisin mennyt sisään etuovesta, kiersinkin sivuovelle. Kukkakuvioinen tapetti oli kellastunut ja reunoistaan revennyt. Lattialankut notkahtivat askeleiden alla. Etuoven vieressä oli pari tuolia ja pieni neliskanttinen, punainen pöytä nuhjaantuneine sanomalehtineen ja likaisine kahvikuppeineen. Pitkät varjot liikkuivat nopeaan tahtiin lattialla. Nurkan takana oli vuode, jonka ympärillä muutama poliisi tutki muumioitunutta ruumista. Aurinko siivilöityi huoneeseen vuoteen takana olevasta ikkunasta ja sen kultaisessa valossa pölyhiukkaset nousivat villiin tanssiin aina, kun joku poliiseista liikahti. Ilmassa haisi home, mätä ja uloste. Muumion jalat olivat ristissä ja kädet pään yläpuolella samaisessa asennossa. Vanhan miehen ruumis näytti muodostavan äärettömyyden kahdeksikon. Kuljin ulos pääovesta...

… ja juoksin karkuun ystävääni ja minua takaa-ajavaa henkilöä. Juoksin ohi lapsuudenkotini ja ruusuaitamme seuraten nurmikkoon painautuneita jalanjälkiä. Jäljet johtivat multaisen ojan luo ja siitä naapurin pihalle. Jatkoimme juoksuamme kohti korkeaa puista häkkyrää. Vesi kävi syvemmäksi, mitä lähemmäs tuota hökötystä pääsimme. Kiipesimme rakennelman harjalle ja valitsimme yhden pitkistä seipäistä, jotka levittyivät veden ylle. Kaikki nuo olivat toisistaan hiukan eroavia; osa pystymmässä, osassa oli symboleita ja toisissa eläinten päitä. Siirsimme seipään tiettyyn kulmaan ja hyppäsimme veteen etsimään jotakin, mitä meidän tuli vimmatusti etsiä.

- Ei tämä onnistu ellemme tiedä tarkkoja kordinaatteja ja mikä seipäistä on se oikea. Sitäpaitsi mun täytyy käydä vessassa.
Jätin ystäväni tutkimaan vesistön pikkuisia, pyöreitä kiviä ja juoksin naapurin talolle. Ulko-oven kohdalla oli pieni luukku. Avasin sen ja vastassani oli puna-valkea kissa. Kenties luukku oli tarkoitettu kissalle, sillä eihän ihminen nyt tuollaisesta voisi aina ahtautua sisään tai ulos. En kuitenkaan löytänyt minkäänlaista kahvaa. Potkiskellessani seinää se antoi hieman periksi ja sain ujutettua sormeni sauman väliin. Olin löytänyt vihdoin oven.

Ryntäsin ensimmäiseen huoneeseen, joka oli keittiö. Seinänvierustalla oli wc-pytty, mutta eihän siihen nyt voinut tarpeitansa tehdä. Ties vaikka joku sattuisi juuri tulemaan kotiin, kun siinä kyykkäisin. Menin yläkertaan ja löysin vihdoin kylpyhuoneen, jossa oli kaksi pyttyä vierekkäin. Muistin kuulleeni ettei toinen niistä toiminut. Vaan kumpikohan se nyt olisi sitten?

- Löysin niitä jo neljä. Lähdetään.
Ystäväni näytti kädessään olevia keltaisia putkiloita, joita tarvitsimme seuraavaan tehtävään.

- Entä, jos se ei riitäkään vaan tarvitsen itsekin saman verran?

- Käyn etsimässä lisää. Otan varmuudeksi neljätoista.

Koskaan ei ole myöhäistä. Paitsi nyt.