Olin huoneeni lattialla kontillani ja lueskelin jotakin uusinta musiikkimaailman lehteä. Artikkeli Nine Inch Nailsistä kuvineen kaikkineen. Eräs kuvista erottui joukosta; kitaristihemmon musta siluetti vasten hypnoottista musta-vihreää rengaskuviontia. Jos sitä katsoi tietystä kulmasta sen vihreä sävy muuttui jokseenkin vellovaksi kuin hologrammitarroissa.
- Älä mene vielä. Odota nyt minuakin! kaverini huudahti takaani.
Olin kuitenkin jo kohottanut oikean käteni ilmaan ja läiskässyt sen tuon hypnoosikuvan päälle. Maailma muljahti ympärilläni ja avautui hetken kuluttua miltei samanlaisena. Talosta kuului kuitenkin enemmän ääniä kuin aikaisemmin. En tunnistanut niistä ainuttakaan. Ihmisiä kulki huoneista toisiin. Nousin ylös ja pyörähdin ympäri. Huoneeni oli täynnä lautaromua ja osittain koottuja hyllyköitä. Muutama tyyppi yritti saada huoneen perältä joitakin lautoja nostetuksi. Menin auttamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti